Johtajuudesta

On aivan pakko pohdiskella aihetta koira, lauma ja johtajuus. Tässähän nyt ajaudun tietysti samanlaiseen semantiikkaan kuin kaikki muutkin. On kovin muodikasta pyöritellä ja ylianalysoida sanojen merkitystä ja juuri tämä johtajuusaihe on yksi sellainen aihe. Ja koitetaan keksiä muita sanoja tarkoittamaan jotain, mitä ei itse hyväksytä syystä tai toisesta oikeaksi sanaksi tai ajatukseksi.

"Semantiikka= eli merkitysoppi tutkii esimerkiksi sanojen ja ajatusten merkitystä"

Joitakin sanoja:

Johtaja: Nykysuomen sanakirja antaa johtajalle seuraavan merkiktyksen: johtavassa asemassa, jnk johdossa oleva henkilö tms.

Vanhempi: isä tai äiti suhteessa lapseensa

Lauma: joukko, katras, liuma, parvi, ryhmä rykelmä eli toisiaan lähellä olevien t. keskenään kuuluvien tav. elollisten olioiden järjestäytymätön lauma

perhe: perheen muodostavat yhdessä asuvat avioliitossa tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia. (Lainaus wikipediasta, sillä Nykysuomen sanakirjani on hiukan vanhentunut verrattuna moderniin perheen käsitykseen)

Kumppani: ystävä, seuralainen, toveri

Eräässä televiossa nytkin tulevassa koiraohjelmassa ohjelman juontaja puhuu, että johtajuuden sijaan pitäisi puhua vanhemmuudesta. Tässähän puurot ja vellit ihan samalla tavalla sekaisin kuin siinä, että pidetään sanaa johtaja negatiivisuuden ilmentymänä. 

Ihminen ei voi olla koiransa vanhempi. Vaikka kuinka sitä haluaisi. Ihminen on vain omien lastensa vanhempi. Pitäisi mielestäni käyttää oikeita sanoja oikeissa paikoissa eikä keksiä niille omavaltaisesti omia merkityksiä. Ja jos ajatellaan vanhemmuutta niin sitäkin hyvää ja huonoa. Esimerkkinä vaikka tämä järkyttävä Erikan tapaus vuoden takaa.

No jos en voi olla koirieni vanhempi niin, mikä voisin olla. Kumppani on ihan hyvä sana, mutta voiko koiran kanssa kumppanuus olla tasa-arvoista? Toki koirani ovat seuralaisiani ja ystäviäni (eivät kuitenkaan lapsiani ;) ). Mutta kyllä ne samalla ovat alisteisessa suhteessa minuun, sillä määrään oikeastaan kaikesta niiden elämässä. Olen siis niiden elämän vastuuhenkilö. Ehkä voisin siis johtaja? Laumanpää? Siis täh?

Ai niin, mutta kuulemma ihminen ei voi muodostaa koiran kanssa laumaa. Vaan keskenään sukua olevat voivat muodostaa lauman.... mutta eikö se ole silloin perhe. Mutta eivät koirat ja ihmiset myöskään voi muodostaa perhettä? En tietääkseni ole sukua koirilleni. Olisiko se lauma kuiten ihan hyvä sana toistensa kanssa saman katon alla asuville olioille? Ja keskenään meidän koirat ovat selkeä lauma, jotka viihtyvät keskenään, vaikka yksi niitä ei olekaan toisille ainakaan kovin läheistä sukua. Yhteenkuuluvaisuuden tunne on käsinkosketeltava, kun ne makaavat toistensa päällä ja limittäin sohvan vieressä aivan kiinni meidän jaloissamme. Kyllä me minusta olemme lauma.

Jos minä olen laumalleni vastuuhenkilö, kun en kerran ole vanhempi? Vanhempi en ajatuksen tasollakaan suostu olemaan, sillä koirani ovat minulle "vain" koiria, vaikka kovin rakkaita ovatkin. Lapsiini minulla huomattavasti voimakkaammat tunteet. Samalla minun vastuullani on kasvattaa omassa elämässään toimivia aikuisia. Eli työntää ne maailmalle henkisesti ja fyysistei terveinä ja toimeen tulevina aikuisina. Tätä tehtävää minulla ei ole koirieni kanssa. Olen niiden "hoitaja ja huoltaja" niiden päivien päähän. Hoitaja? Huoltaja? Ohjaaja? Järjestyksen ylläpitäjä? Demokratian ylläpitäjä?

Millä tahansa yksiköllä pitää aina olla vastuuhenkilö. Jos kukaan ei ole vastuussa mistään tai pakoilee vastuutaan, niin seuraa melko varmasti sekasorto tavalla tai toisella. Vastuuhenkilöä voisi kutsua ihan hyvin johtajaksi. Miksi johtajalla on niin negatiivinen kaiku? Johtaja voi olla niin Jeesus kuin Hitler, niin Fransiscus Assisilainen kuin Kim Jong Un. Tai se voi olla jotain siltä väliltä. Miten olisi hyvä omistajuus, jos johtajuus ei kelpaa? Hyvä omistaja hoitaa koiransa ensiluokkaisesti, pitää elämensä kurissa [=varsinkin jssak henkilöryhmässä vallitseva valvottu (hyvä!) järjestys, kuuliaisuus, tottelevaisuus, komento. (sivistyssanakirja)] ja huomioi lajityypilliset tarpeet. Jos edellämainut asiat ovat kunnossa, niin varmastikin yksilö tai lauma voi hyvin. Jos jokin taas klikkaa niin voisiko omistaja miettiä johtajuuttaan eiku siis omistajuuttaan?